Kurkistus työpisteelle


Meillä on ollut viimepäivät täysi kaaos!
Päätin nimittäin hankkitua muutamasta huonekalusta eroon ja tietenkin juuri niistä, jotka olivat kätkeneet sisäänsä aika paljon tavaraa. Tietenkin nuo huonekalujen uumenissa olevat tavarat pyörivät jaloissa useamman päivän, kunnes löytävät paikkansa mikä mistäkin. Ärsyttävin vaihe koko touhussa. Onneksi ollaan jo loppusuoralla tässä projektissa.

Lisäksi olohuoneessa on nyt uusi järjestys. Siitä lisää, kun saan sen täysin valmiiksi. Tässä kuitenkin pieni kurkistus työpisteelle, joka sijaistee myös olohuoneessa. Pieni Ikean pöytä tuli valkoisen natisevan pöydän tilalle. (Ihana päästä siitä eroon!) Tämä uusi pöytä on todella pieni ja sievä. Tykkään!

Laatikosto pöydän alla on kirpputorilöytö. Sinne sai kivasti kädenulottuville kaikenlaista pientä tarpeellista. Minuun iskee täysillä nykyään tuo mustan ja puun yhdistelmä. Muutenkin meillä alkaa löytyä aika paljon mustaa, ripauksina siellä täällä. Pöydän reunaan ruuvasin koukun, jonne voi ripustaa laukun kätevästi. Työpisteen yläpuolelle on tulossa uusia tauluja, mutta ne eivät ole saapuneet vielä.

Olen ollut niin innoissani toteuttamassa tätä muutosta niin työpisteellä, kuin koko olohuoneessa. Muutos on välillä hyvästä ja piristää taas kummasti.

Marika





Sisustuslehdet järjestykseen


Voihan sisustuslehti!

Kyllä minulta pääsi syvä huokaus, kun aloin perkaamaan sisustuslehtiläjiä, joita minulla oli kertynyt vähän sinne sun tänne! Rakastan sisustuslehtiä ja hamstraan niitä kaupoista, kuin kirpputoreiltakin. Harvemmin tilaan mitään. Haen lehdistä inspiraatiota ja mikä ihanampaa, kuin kuppi kuumaa kahvia ja uusi sisustuslehti noukan alla! Ai että, mikä nautinto, ehkä yksi parhaista! Niin sitä taas inspiroituu sisustelemaan omaa kotia uusiin puihin, enkä voisi kuvitella elämää ilman perinteistä paperilehteä, vaikka netistä löytyy inspiraatiota yllin kyllin.

Mutta tämä määrä, siis miten näitä on päässyt näin kertymään. Heh..
En kuulkaa tiedä, mutta nyt olen lahjoittanut suurimman osan pois niitä tarvitseville ja jättänyt vain minulle rakkaimmat sisustuslehdet. Ei ole epäilystäkään, mitkä ovat minun suosikkilehtiäni; Deko ja Avotakka sekä Kotiblogit pääsevät ainakin kärkipäähän jo tyylinsä vuoksi, mutta luen kyllä erityylisiä lehtiä eli olen aika kaikkiruokainen sen suhteen.



No mistä tämä innostus järjestää sisustuslehdet sai alkunsa oli, kun löysin kirpparilta kivan rautaisen kärryn, jossa oli pyörät alla ja jonne saisisin ainakin osan lehdistä kivasti pinoon vierekkäin. Kärryä on helppo liikutella ja siivouskin siten helpompaa.

Järjestin lehdet numero ja vuosijärjestykseen. Ja hupista, joitain lehtiä oli peräti kaksi. Heh.  Katsoin, että välistä puuttui numeroita ja innoistuin kirjaamaan kaikki puuttuvat numerot ylös ja päätin hankkia myös ne. Nyt vihko kulkee mukana laukussa ja voin siitä katsoa, mikä numero minulta puuttuu. Kirpputoreilta löytyy varmasti vanhempiakin lehtiä ja ajattelin kerätä vuodesta 2010 eteenpäin ilmestyneet Dekot, joita ilmestyy 12 kpl vuodessa.  Ja kun katsoo esim. vuoden 2010 Dekoa, niin eipä tuo tyyli hirveästi ole muuttunut tähän päivään verrattuna. Kivoja koteja lehti pullollaan.

Mukavaa lauantaita, toivottavasti tuo Rauli -myrsky ei ylly kovin pahaksi.
Marika







Uudelleensijoittelua


Viikonloppu vierähti taas nopsaan, kun sain vanhimman tyttären kotiin reppureissulta Euroopasta. Vaihdettiin kuulumisia leppoisasti kotona oleillen . Tyttäreni asuu Vaasassa, omassa pikku yksiössään vanhassa puutalossa. Hän on kyllä tullut äitiinsä ja tykkää sisustaa kotiaan mieleiseksi. Monesti minun kaapeista löytyy hänelle sopivia sisustustavaroita ja mielellään hänen matkaansa niitä annan. Niinkuin nytkin kävi. Meillä on kyllä todella samanlainen maku, joten mieleisiä juttuja löytyy helposti. Käymme yhdessä myös kirpputoreilla ja teemme löytöjä. 


Terassin siivoamisen myötä, jotkut tavarat ovat löytäneet paikkansa sisältä, kuten tämä kirpparilta löytämäni riippuvalaisin, jonka laitoin mustan tarjoiluvaunun yläpuolelle. Minusta se sopii kauniisti tuohon kokonaisuuteen. Toinen juttu mikä jäi sisälle, on terassilla ollut matto. Se päätyi erkkerissä olevan ruokapöydän alle. Se on kooltaan ehkä liian pieni tuon pöydän alle, mutta se näyttää siinä muuten niin hyvälle, että se saa jäädä siihen. Käytämme pöytää harvemmin ja tuolit nököttävät pöydän alla suurimman osan ajasta.

Pöydän päälle laitoin kaksi kaitaliinaa päällekäin. Tuo musta pallokuvioinen huopakaitaliina on löytö Prismasta. Se toi mieleeni heti Marimekon räsymattoastiani ja ei tarvinnut kauaa miettiä, otanko liinan mukaan vai ei.

Reipasta viikkoa kaikille, meillä pidetään osittain sairastupaa, koska kuopus on flunssassa. Saas nähdä ollaanko kohta kaikki.

Marika


Rakkaudesta valokuvaamiseen


Tänään vietetään kansallista valokuvapäivää.

Ostin tämän nykyisen järkkärini EOS 500D:n vuonna 2010, kun nuorin lapsistani oli yksi vuotias. Kuvasin hänen kasvuaan ja arkeaan, kunnes aloin kirjoittamaan blogia lähinnä hänen vaatetuksestaan. Jotkut voivatkin muistaa tuon blogin.

Noista hetkistä lähtien minulla on ollut kamera kädessä lähes viikottain tai jopa päivittäin. Tykkään hirmuisesti vangita kuviin tunnelmia ja kauniita asioita/ilmiöitä, joista voi inspiroitua tai saada hymyn huulille. Itse inspiroidun monesti kauniista kuvista, mutta myös pidän kuvista, jotka puhuttelevat minua erityisesti. Kuten juuri uutisissa olleen pienen pojan kuva, kun hänet pelastettiin sortuneen talon raunioista. Tuijotin kuvaa kauan ja mietin, minkälainen tarina pojan takana on ja mitä hän oli joutunut kokemaan. Teki mieli lohduttaa ja hakea turvaan. Suunnaton myötätunto tuota haurasta pientä poikaa kohtaan, joka ei itsekään ymmärtänyt mitä oli juuri tapahtunut. Olen silti iloinen, että tällainen kuva saatiin otettua, että me näkisimme mitä maailmalla oikeasti tapahtuu ja voisimme ymmärtää heitä paremmin.



Kauniit kuvat inspiroivat luomaan uutta ja uusiutumaan. Monesti myös katselen maailmaan aivan kuin linssin läpi ja autossa monesti suustani pääsee "voih tuosta olisi saanut ihanan kuvan", samalla kun viiletämme tuhatta sataa autolla ohi. Aina ei voi pysähtyä. Valokuvaus on juurtunut sydämeeni ikuisesti ja se seuraa minua minne ikinä menenkin.
Myös tämän blogin keskeisempiä asioita ovat juuri kauniit valokuvat ja pyrin kehittymään valokuvaksen saralla edelleenkin. Olen aika pitkälle itseoppinut ja vain sinnikään valokuvaamisen tuloksena löytänyt omanlaisen tyylin kuvata. Olen kantanut sinnikäästi tuota painavaa järkkäriä, niin ulkomaanmatkoilla kuin messuillakin. Onneksi nykyään myös kännykällä saa siedettäviä kuvia ja pystynyt jättämään kameran kotiin.

Nyt hankintalistalla on uusi parempi kamera. Tämä nykyinen on kyllä ollut elämäni täydellisin ostos ja se on palvellut minua hyvin.

Marika








Keittiön puutasojen vahaus


Aurinkoista torstaita kaikille!

Täällä oli pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen aamu ja kotimme kylpi ihanassa aamuauringon valossa. Rakastan tuota valoisuutta ja siitä syntyviä varjoja pintojen päällä. Eikö nyt voisi olla aurinkoinen syksy, kun tuota vettä on tullut jo ihan riittävästi. Toivotaan, että saamme nauttia valoisista päivistä vielä pitkään.

Muistattehan kun maalasin meidän keittion kaapit valkoiseksi, siitä voit lukea täältä klik. Keittiön puiset tasot hioin kertaalleen jo ajat sitten, mutta se viimeistely jäi sitten tekemättä. Muutama päivä sitten päätin hoitaa tuonkin asian kuntoon. Suuntasin rautakauppaan ja mukaani tarttui Osmo Colorin puuvaha, sävyltään kuusi. Purkki oli hyvin pieni 0,375l ja maksoi silti melkein 30e. Olen kyllä kuullut, että olisi kovin riitoisaa ja niihän se olikin. Keittiön tasojen vauhaukseen meni noin puolet purkista.
Mietin kauan öljyn ja vahan välillä, mutta päädyin vahaan, koska ajattelin sen pitävät hieman enemmän kosteutta ja hylkivän likaa. Puutasot ovat ihanat, mutta jos nyt saisin valita, en lapsiperheeseen laittaisi keittiöön puutasoja. Puutasot nimittäin herkästi imevät itseensä kaiken värin ja rasvan sekä vaativat huoltoa säännöllisin väliajoin.




Aluksi hioin tasot kertaalleen, sillä niihin oli jo taas tullut tahroja kesän aikana. Tuollaisia hiomakonteita saa Biltemastasta muutamalla kympillä. Hionnasta nousee kova pöly, joten kannattaa suojata sellaiset tavarat sekä pinnat jotka eivät kestä pölyä. Myös suojamaski ja suojalasit ovat poikaa, kun tällaiseen hiontahommiin ryhtyy. Pöly on niin hienoa, että se tuntuu kyllä silmissä ja hengitysteissä hyvin äkkiä.

Sen jälkeen huolellinen imurointi ja tasojen putsaus hieman kostella liinalla. Varmista, ettei tasolle jää pölyä eikä roskaa. Sen jälkeen aloin levittämään maalipensselillä vahaa tasolle. Levityksen jälkeen vedin mikrokuituliinalla kevyesti puun syiden suuntaisesti. Lopuksi vedin yhteinäisiä vetoja päästä päähän. Yksi kerta riittää hyvin ja halusin, että puun kuviointi kuultaa läpi. Puu vaaleni silmissä ja siitä tuli oikein ihana! Katsotaan ajan kanssa, miten se antaa suojan tuolle puulle ja tuleeko tahroja joita ei pyyhkimällä pysty puhdistamaan. Vesipisarat ainakin nyt kelluvat pinnalla. Sen olemme jo todenneet.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla, voitte nähdä miten tummat nuo tasot alunperin olivat eli muutos on suuri.






Seuraavaksi pähkäilen tuota välitilan maalausta. Olen kallistumassa vaalean harmaaseen sävyyn, mutta ihan en ole vielä varma päätöksestäni. Valkoinen on toinen suosikki, mutta mietin tuleeko liian pliisu.

Marika

 


Pieniä kodin yksityiskohtia


Heippa taas, viime viikko vierähti kuopuksen koulun aloittamishuumassa ja tänään tämä reipas ekaluokkalainen sai jo mennä palan matkaa yksin kouluun. Toki jäin puskan taakse kyttäämään (heh), että kuinka se sujuu, kun piti tiekin ylittää, mutta hyvinhän se meni. Ääh, miten vaikea on vielä luottaa ekaluokkalaiseen, joka ei vielä ole yksin liikenteessä mennyt. Tyttö on kyllä reipas, viikonloppuna totesi rakastavansa koulua ja koko sunnuntain valmistautui seuraavaan koulupäivään. Herätys oli asetettu jo sata kertaa ja varmistettu, että kaikki tavarat on mukana. Kuinkahan kauan tätä onnea jatkuu. Heh..





Jotenkin ilma on tuntunut kovin syksyiseltä ja olenpa minäkin kaivanut kynttilät sekä villasukat kaappien uumenista. Joitain syksyisiä värejäkin on kotiin ilmaantunut kuin varkain. Pilkahdus oranssia näkyy muutamassa taulussa olohuoneen puolella. Pikku hiljaa alkaa syksy valtamaan ajatuksia ja näin sisustustuskin muuttuu syksyisemmäksi ja tekee mieli tehdä omaa pesää ja ottaa esille kaikenlaista lämmintä ja pehmoista. Terassia olen purkanut kesäjutuista haikein mielin, hei hei harsoverhot, riisivarjostimet, pieni soljuva vesiputous  .. nähdään taas ensi kesänä!





Rakastan pieniä yksityiskohtia ja huomioni kiinnittyy usein juuri niihin. Kuten kukkaruukun rosoinen pinta, yksinkertaisen vaatteen kaunis nappi tai vaikkapa inspiroivia asetelma, materiaaleista ja muodoista puhumattakaan. Mielellään myös otan kuvia visuaalisesti kauniista asioista. Kameran kanssa täytyy tehdä retkiä luontoon ja ihan omaan kotiinkin.




Esittelen myös teille minun pienen DIY juttuni, kun kyllästyin kuljettamaan Buranaa laukkuni sivutaskussa ja tuunasin niille pienen soman purkin. Heh.. Kaapista löytyi pieni marmeladipurkki, jonka korkin putsasin huolellisesti ja sprymaalasin mustaksi. Sivuun vielä etiketti Dc-fixistä ja soma purkki oli valmis. Vielä täytyisi ostaa ohutkärkinen kynä, jolla voisi kirjoittaa etikettiin jotain nasevaa. Eikös olekin söpö?

Hauskaa ja inspiroivaa viikkoa!
Marika



Meidän koti elokuussa


Vauhtiajot ovat ohi ja aika palata taas normaaliin elämään. Hauska viikonloppu takana muutaman erittäin hyvän ystävän seurassa. Paljon naurua ja syvällisiä keskusteluja elämästä. Sellaisia ne naisten väliset tapaamiset yleensä on. Kiva taas jatkaa arkea, mieli pikkuisen keveämpänä.

Kuitenkin ennen ystävieni saapumista, siivosin kotiamme perusteellisesti  ja samalla nappasin kuvia siististä kodista. Instan puolella jo niitä julkaisinkin ja minua voi tosiaan seurata instassa täällä (klik). Sinne päivitän myös kuvia, mitä täällä blogin puolella en julkaise. Tervetuloa seuraamaan.




Vielä päivisin riittää auringon ihanaa valoa ja illat pimenee pimenemistään. Kotimme ehdottomasti parhain puoli on juurikin tuo valoisuus. Keittiö/olohuoneen voi suorastaan sanoa kylpevän valossa! Rakastan tuota valoa. Toivotaan, että saamme nauttia vielä pitkään valoisista päivistä.

Jotain muutkosiakin kodissamme on tapahtunut. Eteiseen kannettiin vaatehuoneessa ollut lipasto. Se on ikuisuuden vanha, en edes muista mistä se on ostettu. Meillä on kova tarve säilytystilalle ja siksi päädyimme tuomaan lipaston tähän. Sen eleetön muotokieli sopii minusta hyvin tähän tilaan.  Lisäksi kyllästyin vitriinistä näkyviin tavaroihin ja keksin laittaa hyllypaperia ovien sisäpuolelle. Hyllypaperi on ostettu joskus aikoinaan Ikeasta. Lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Nupit vielä vaihdetaan kunhan ehdin niiden pariin. Pieniä muutoksia, pienin askelin.

Mattokuumekin vaivaa ja olohuoneeseen kaipaisin jotain uutta tummanpuhuvaa mattoa tai sitten joku luonnonmateriaaleista valmistettu matto voisi olla myös kiva. Sininen villamatto on varastossa ja sitä en nyt lattiaan halua tällähaavaa laittaa. Raidallinen puuvillamatto on tyttäreni huoneesta ja se kyllä sopii olohuoneeseen ihan kivasti. Silti haluasin jotain spesiaalimpaa. Taidan piipahtaa Woodnotesin tehtaanmyymälässä Lapualla. Heillä on aivan ihania mattoja!

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Marika











Kuulumisia


Heipparallaa kaikille, blogissa on ollut hiljaista.
Heinäkuu on mennyt osaltani reissatessa ja hyviä ystäviä tavatessa ja tietenkin oman perheen kesken puuhastellessa. Olen ihan tarkoituksella pitänyt hieman lomaa kirjoittamisesta, että jaksaa taas uudella innolla kirjoitella uusia juttuja syksyn kynnyksellä.



No eihän tämä kesä nyt tähän vielä loppunut, vaikka niin voisi luulla katsoessa ystävien päivityksiä fb:ssa viimeisistä lomapäivistä ja töihinpaluusta. Ihan haikea mieli heidänkin puolesta, kun tietää, että seuraavaan lomaan on taas aikaa, sillä aina kun ajattelen pitkäääää ja synkkää talvea, ahdistun hetkeksi, kunnes muistan, että onneksi siellä keskellä pimeyttä on Joulu! Olen niin jouluihminen ja ilman joulua, olisi todella vaikea selvitä talvesta "järjissään". heh. Ostin muuten ensimmäisen joulukoristeen kirpparilta, ihanan puisen poron.  Siitä se taas lähtee, tai ei nyt ihan vielä, nyt nautitaan vielä kesästä. Kaunis syksykin vielä edessä.



Minulla on tämä tuleva syksy vielä koulujuttuja ja pitäisi niiden pariin taas palata tässä elokuun aikana. Kuopus aloittaa ensimmäisen luokan ja isommillakin on uusia haasteita koulutiellä.  Ollaan siis kaiken uuden edessä ja hieman onkin jo jännitystä ilmassa, niin pienillä kuin isoillakin. Kuopus murehti jo yksi päivä sitä, että miten hän voi kouluun mennä, kun ei osaa lukea! Hieman huulikin siinä taisi jo väpättää. Voi rakkaus, koulussa juuri opetetaan sitä lukemista ja kirjoittamista, rohkaisin tyttöä. Jotenkin hänelle on tullut käsitys, että sinne mennessä pitää osata jo monta juttua.

Mietin juuri omaa ensimmäistä päivääni koulussa ja en muista siitä oikein mitään,  muuta kuin ylpeän isän joka otti minusta kuvan kotimme edessä ensimmäisen koulupäivän kunniaksi sekä keltaisen repun joka oli ostettu Tampereelta koulun alkua varten. Ja olihan minulla uusi pyöräkin! Repussa oli magneettipenaali ja hajukumeja. Keräsin niitä ala-asteella jopa yli sata! Heh.. Opettaja oli naispuolinen ja tykkäsin hänestä valtavasti ja vein hänelle jopa lahjoja! Voi niitä aikoja..




Sisustussaralla en ole saanut aikaiseksi hirveästi mitään, koko ajan joku tulee tai olen itse menossa jonnekin, sitähän tämä loma aika yleensä on. Varastoa ja vaatehuonetta sentään ollaan saatu siivottua niin, että varaston perälle jopa pääsee kävelemään! Saavutus sekin! Heh.

Kuvat postauksessa ovat meidän asuntoautoreissulta. Kävimme ihanissa paikoissa ja nautimme suunnattomasti reissaamisesta. Tammisaari ja Fiskarsin alue erityisesti jäivät meidän sydämiimme ja sinne suuntaamme myös ensi kesänä!



Yritän nyt valpastua taas kirjoittelemaan useammin, tämä viikko on taas aikamoista vipinää, kun Seinäjoella starttaa Vauhtiajot. Ystäviä on tulossa yökylään ja vietämme hauskan viikonlopun.

Tänään täällä Seinäjoella hieman tulee ja sataa, toivotaan että sää taas paranee loppuviikoksi.

Iloista viikkoa!
Marika